Pikamuodista secondhandiin

Pikamuodista secondhandiin

Halusin hiukan kirjoitella polustani kohti kestävämpää kulutustyyliä. Olen työskennellyt kaupan alalla 12 vuotta, josta ison siivun muodin parissa. Työpaikkoja urani aikana on mahtunut laidasta laitaan, varsinkin tuoreimmissa työpaikoissa oli fokus vahvasti menossa kestävämpään suuntaan, mutta muutamia vuosia sitten oli aika eri meininki.

Kaikkihan meistä tietää, ettei muoti ole yritysmalleista se kestävin, ensimmäiset kauhun hetket koin kymmenisen vuotta sitten kun täysin käyttökelpoista kamaa saksittiin roskikseen, jotta voidaan välttyä potentiaalisilta reklamaatioilta. Aika bisneksessä on opettanut ymmärtämään yrityksen puolta asiasta, mutten voinut välttyä ajattelemasta, etteikö ongelmia olisi ollut mahdollista ennaltaehkäistä.

Seuraava käänteentekevä hetki tapahtui eräässä pikamuotiketjussa, jossa työskentelin visualistina. Silloinen esimieheni kauhisteli kovaan ääneen, miten en jaksa innostua tarpeeksi jokaisesta saapuvasta tavaraerästä. Noh, sitä uutta kamaahan tuli kolme kertaa viikossa laatikkotolkulla. Hiukan erilaisia toppeja, jotka olivat jo purkuvaiheessa rispaantuneita ja nukkaisia. Hypi siinä sitten riemusta! Sanomattakin selvää, ettei urani tässä putiikissa kestänyt kovin kauaa.

Seuraavien vuosien aikana aloin järkevöittää kulutustani pikkuhiljaa, valtavat kassilliset uutta tavaraa vaihtuivat muutamiin kauan himoittuihin yksilöihin. Opettelin huoltamaan tuotteitani, lainaamaan juhlavaatteita ja antamaan omia vaatteitani eteenpäin. Aloin varovasti kiertelemään kirpputoreja, mutten oikein kokenut niitä omakseni. Jokaisella ulkomaan reissulla oli kuitenkin päästävä kiertelemään paikallisia secondhand- myymälöitä. Ihailin niiden huolella valittuja tuotteita ja upeita sisustuksia. Unelmoin salaa avaavani joskus itse samanlaisen.

Toistaiseksi viimeisen askeleen otin edellisen vuoden aikana, kun ahdistuin järkyttävistä määristä kenkiä ja vaatteita, joita olin kaappeihini varastoinut urani aikana. Päätin silloin ostavani vaatteeni pääsääntöisesti secondhandina ja silloinkin haluan välttää ostamasta turhaa kamaa, sillä lemppari bloggaajaa Julia Thurénia lainaten ”älä osta turhaa paskaa”.

Henkilökohtaisten kulutustottumusten muutoksen myötä, oli oikea aika avata unelmien putiikki. Toivon putiikin tuovan pientä helpotusta jokaiselle, joka tuskailee samojen asioiden kanssa. Kulutustottumusten ei tarvitse olla täydellisiä, pienillä muutoksilla pääsee jo pitkälle!

Vastaa